Koirakansa

Iät ja ajat on maataloissa mukana juosseet apurit nelinkontin. Joskus ovat enemmän hyödyksi, joskus vähemmän, mutta sellaiselle ihmiselle, joka paljon pelailee elukoidensa kanssa yksinään ovat ne ehdottomia. Vai miltäpä kuulostaa metsästää tamma-varsa-paria lähemmäs tunnin tallin suojiin, kun varsasta nyt vaan on niin siistiä ajaa rallia pitkin pihoja. ;) Toki emännänkin rasvaprosentti voisi olla matalampi, jos itse saisi aina käydä kertomassa seikkailumielisille karvasille, että oikeastaan kuuluisi olla sen aidan toisella puolella. Tai ne lypsykit. Niillähän ei ikinä ole kiire, harvemmin lypsyllekään. Sonnien kanssa pelailusta puhumattakaan. Maatilalla on monta paikkaa, jossa toimiva koira on ihan kiva.

Koska aika on pikkuisen rajallista, etenkin valoisa aika, niin lähdetään siitä, että koirat ovat sellaisia, että ne pystyvät toimimaan niille tarkoitetuissa työtehtävissä. Paimenvietti on avain moneen, joten koirat ovat sen rotuisia ja linjaisia, että se on sisäsyntyistä. Siitä alkaa tasapainoilu kykyjen kanavoinnin ja hallinnan kanssa. Meillä on työssä australianpaimenkoiria ja jatkossa myös bordercollieita. Kasvattajanimi on haussa, yksi aussiepentue on maailmalle johdateltu ja jatkoa suunnitelmissa.

Paimentava työkoira on vanha keksintö, ne toimivat poispäin ajaen tai kooten ja kuljettaen. Parhaat niistä toki suuntaan kuin suuntaan. Meidän tarve on sekä kuljettaa pois, että joskus takaisinkin ja perässä. Aussie on aika voimakas työssään ja tulee hyvin lähelle kohdettaan. Toimii hienosti jäyhillä koiraan tottuneilla naudoilla ja antaa iskut anteeksi. Oma pentue opetti katsomaan ihan uudella tavalla koiran ominaisuuksia. Pentueen sisällä oli paljon variaatioita, pehmeämpiä, kovempia, vietikkäämpiä… toimintakyky vaihteli myös. On ehkä helpompi poimia pentueesta harrastuskoira, kuin oikea työkoira ja vielä kasvattaa se oikein ja pitää yllä sen työkyky. Yleensä se vietikkäämpi koira on myös aikamoinen koulutettava. Monta kokemusta rikkaampana meillä on nyt kohtuullisesti toimivat apurit työssä ja porteilla vahdissa. Nälkä toki kasvaa syödessä, eli ehkäpä tässä saadaan ottaa vastaan vielä monta sukupolvea toimivia apulaisia ja loistavia harrastuskoiria! Linjassa pyritään säilyttämään terveys, vietti, vauhti ja kohtuullisen kova pää. Pala kerrallaan.


Kantavanhemmat

Kaikki oikeastaan lähti vähän asian sivusta. Eli tätikoirasta, tätikoira Dina taas polveutuu mahtavista USA:n tuonneista Mokasta (Pincie Creek Mocha Latte) ja Bodiesta (Miller Ridge Ghost Town). Dinalla on paljon viettiä, mutta se ei ole aivan yhtä tasapäinen kuin lopulta emäksi lainattu siskonsa Valma (Tuulensaaren Valma). Mokka on rauhallinen, päättäväinen ja erinomaisen kyvykäs. Luotettava. Ja siihen kun lisättiin Bodien periksiantamattomuus, tarmo ja nopeus niin linjasta oli pidettävä kiinni. Dina ei ollut jalostuskelpoinen, joten onneksi sain siskonsa lainaan pentueen tekoon. Sieltä sitten syntyi pentue, jossa on paitsi harrastuspotentiaalia myös työkoiria. Pentueen isä on Bright Spicy Arise Cash Junior eli Joppe. Joppe on toimiva portsari ja vahva myös työssään.

Oma tieni vie eteenpäin näistä polvista kotona olevan tyttären kautta ja mahdollisesti myös työkoirana toimivan pojan kautta. Muut sisarukset toimivat tahollaan harrastuskoirina, saavuttaen hienoja ratoja ja tuoden paitsi mainetta, myös iloa omistajilleen loistokkaina harrastavina kisa- ja kotikoirina.

Seuraava pentue suunnitteille Ankalle (Dakota) keväällä 2015. Aussie-pentuja voi tiedustella. J



webdesign © Valokuvaus Tuulia N 2014 www.tuulian.net |     © Hopeland - kopiointi kielletty!